Shoto Budo


Tyylikuvaus

&

Tekninen esittely

 

 

 

 

 

Kuusankosken Budoseura

Meijin-Den Ryu r.y.

Kuusankoski, 2002- 2005

 

 

 

 

 

 

 

 

Pääkouluttajien tervehdykset

 

Sensei William "Billy" Haggerty, 5.dan

Shoto Budo Scotland

 

 

Sensei Juha Salmi, 5.dan

Shoto Budo Kuusankoski

 

 

 

Osa I: Shoto Budon Tyylikuvaus

Lajista & sen kehityksestä

Historia ja nykytilanne

Shoto Budo tunnettiin aiemmin nimellä Karate-Do Shotokai. Karaten juuria ja historiaa käsitteleviä artikkeleita löytyy runsaasti mm. kirjoista ja internetistä. Siksi emme toista kaikkia yksityiskohtia tässä tyylikuvauksessa. Asioista kiinnostuneille eräs hyvä lähtökohta on esimerkiksi sisarseuramme Helsingin Shoto ry:n internet-sivusto osoitteessa http://www.tky.hut.fi/~karate/main.html.

Shotokai-karate sai alkunsa Shotokan-dojolla Japanissa. Yleisesti katsotaan, että karaten toi Japaniin Gichin Funakoshi (1868-1957). Hänen oppilaistaan Shigeru Egami (1912-1981) ja Genshin Hironishi (1913-1999) toimivat läheisessä yhteistyössä paitsi Funakoshin itsensä, myös tämän pojan Yoshitaka Funakoshin (1906-1945) kanssa. Funakoshien jälkeen erityisesti Egamista tuli Shotokain merkittävin yksittäinen kehittäjä ja pääideologi, jonka opit eivät ole vanhentuneet tänäkään päivänä.

Karatetyyleistä lienee Shotokan tänä päivänä maailmalle eniten levinnyt. Sen suosio perustunee tietoiseen, tehokkaaseen markkinointiin sekä kilpailunäkökohtiin. Karkeasti määriteltynä Shotokanin ja Shotokain ero on se, että Shotokain liikkeet ovat pehmeämpiä, vähemmän töksähteleviä. Lihasvoimaa ja kovuutta ei korosteta itseisarvoina.

Tyylinä Shotokai on pyrkinyt kehittämään pehmeät, mutta "läpäisevät" tekniikat ja kehittämään harjoittelijan vartalon luonnollista tilaa, koskeepa tämä liikkumista, tekniikoita itseään tai vain ajattelutapaa. Shotokaissa ei ole kilpailua; Funakoshi itse oli aikanaan sitä vastaan, ja tänäkin päivänä koetaan kilpailun yksipuolistavan harjoittelua sekä tuovan mukanaan henkilökohtaisen kunnianhimon tapaisia tekijöitä, joista itse pyrimme tietoisesti pois.

Eurooppaan Shotokai rantautui 1960-luvulla Mitsusuke Haradan (s.1928) toimesta. 1950-luvun puolivälissä Harada oli Japanissa Egamin yksityisoppilaana puolentoista vuoden ajan ja auttoi tätä kehittämään uutta, pehmeämpää, nopeampaa ja voimakkaampaa karatea tiukoissa päivittäisissä harjoituksissa. Harada vaikuttaa edelleen Englannissa, mistä käsin laji aikanaan tuli Suomeenkin, ja hän monine oppilaineen on vieraillut täällä useilla leireillä kautta vuosien.

Shoto Budon kannalta näistä Haradan oppilaista merkittävin on skotlantilainen William Haggerty (s.1951). Haggerty nimesi oman tyylinsä Shoto Budoksi. Tällöin myös Kuusankoskella harjoittelemamme Karate-Do Shotokai koki vastaavan nimenmuutoksen. Kattojärjestömme Suomen Karate-Do Shotokai ry:n (SKDS) ulkopuolella harjoitellaan lisäksi karatea Shotokain nimellä muutamilla paikkakunnilla.

Erotuksena perinteisestä karateharjoittelusta katsotaan uuden nimen kuvaavan paremmin harjoittelumme nykypäivää. Pelkästä liikkumis- ja kataharjoittelusta on menty eteenpäin ja lajiin on tietoisesti tuotu huomattava määrä vaikutteita muista itsepuolustuslajeista. Kuusankoskella harjoiteltavan tyylimme voisi ajatella olevan jonkinlainen tehokkaan Aikidon ja Karate-jutsun yhdistelmä.

 

 Siihen, että Haggerty vaihtoi tyylin nimen Shoto Budoksi on hänen mukaansa kaksikin syytä. Ensinnäkin nimessä on ilmeinen kytkös ja yhtäläisyys G. Funakoshiin ja tämän käyttämään nimimerkkiin "Shoto". Toinen syy on Budon laajempi käsite. Lajin nykyisellä nimellä halutaan kunnioittaa monien vuosien harjoittelun tuloksena hioutuneita ajatuksia ja näkökohtia, jotka koko organisaation mielestä ovat hyödyllisiä sekä aloittelijoille että pidempään harrastaneille ja ulottuvat meditaatiosta aina taisteluun. Käsitteenä nimi "Shoto Budo" ilmentää Haggertyn mukaan juuri laajasti käsitettävää yleistä kokonaisuutta, johon kuuluvat sekä itsepuolustus että terveyden vaaliminen jne.

 

 

 

 

Shigeru Egami

 

Gichin Funakoshi

 

S.Egami & M.Harada 50-luvulla

 

Billy Haggerty

Kuusamon leirillä v.2002

 

Yoshitaka Funakoshi & Shigeru Egami

 

 

Mitsusuke Harada 

 

Vaikutteet ja tavoitteet

Shoto Budon päätavoite on tarjota tämän päivän ihmiselle tehokas ja motivoiva tapa liikkua, pitää yllä kuntoa sekä kehittää harjoittelun myötä mahdollisimman tehokas ja käytännöllinen itsepuolustustaito.

Harjoittelijoiden ikärakenne on laaja ja vetäjillämme on harjoittelusta jopa usean kymmenen vuoden kokemus. Tämä kaikki takaa paitsi pätevän myös sosiaalisessa mielessä miellyttävän harjoitteluympäristön. Lisäksi meillä on erittäin vilkasta ja suosittua junioritoimintaa.

Treenimme voivat joskus olla fyysisesti vaativiakin, mutta harjoittelu ei silti ole sotilaallisen ryppyotsaista touhua. Pääpaino on sillä, että kaikenikäiset, -kokoiset ja -kuntoiset ihmiset voivat yhdessä opetella asioita ja oppia toisiltaan luovassa ja mielekkäässä ilmapiirissä. Jokainen kilpailee ainoastaan itsensä kanssa ja hymyn pitää olla herkässä.

Shoto Budo on lajina avoin kaikenlaisille vaikutteille. Tämä näkyy läpi koko toiminnan. Arvostamme erilaisuutta, lähtien yksittäisestä harjoittelijasta ja opettajasta aina organisaatiotasolle asti. Katsomme, että kullakin vetäjällä tai seuralla voi olla omat vahvuutensa, ja että erilaiset painotukset vain rikastavat kaikkien yhteistä oppimismaaperää.

Lajiimme kuuluu, että seurojen päävetäjillä on mahdollisuus kehittää lajia omassa seurassaan haluaamansa suuntaan. Tämän seurauksena joissakin seuroissa painotetaan esim. kataharjoittelua. Kuusankosken osalta voidaan todeta, että lajin tekniikkavalikoimaan on tuotu vaikutteita muutamista muistakin budolajeista.

Paikkakunnallamme toimimme osana Kuusankosken Budoseura Meijin-Den Ryu ry:tä, jonka sisällä harjoitellaan paitsi Shoto Budoa, myös Aikidoa sekä Wonhwa-Do:ta. Kunkin lajin harjoittelijoilla on mahdollista käydä toistenkin lajien harjoituksissa samalla jäsenmaksulla. Edellisten lisäksi on lajiimme otettu vaikutteita myös muista kamppailulajeista, kuten mm. Kickboxing, Ju-Jutsu, Combat Sambo, Judo, paini ja nyrkkeily.

Toivomme, että avoimuutemme osaltaan auttaa meitä tarjoamaan nykypäivän kiireiselle ihmiselle mahdollisimman käytännönläheisen, monipuolisen ja mielekkään perustan kehittää itseään, sosiaalisia ja psykologisia taitojaan sekä tietysti varteenotettavan kyvyn puolustaa itseään uhkaavissa tilanteissa ja selviytyä niistä ilman fyysisiä tai henkisiä vammoja.

Harrastuksen aloittamiseen ei vaadita erityistä fyysistä kuntoa, sellainen kyllä kehittyy pikku hiljaa harjoittelun myötä.

 

 

 

 

Tyylin ominaispiirteet

 

Ei varsinaisesti kilpailulaji

Kuten jo aiemmin todettiin, ei Shotokai-karate ole koskaan ollut kilpailulaji. Sitä ei myöskään Shoto Budo varsinaisesti ole.

Tähän on vaikuttanut kaksi pääasiallista syytä, joista ensimmäinen on filosofinen periaate. Funakoshista lähtien on katsottu kilpailun tuovan lajiin sellaisia piirteitä joita ei ole pidetty tavoiteltavina. Kautta vuosien on lisäksi ajateltu, että myös harjoitteluperusteilla ja -menetelmillä on taipumus muuttua mikäli aletaan harjoitella vain kilpailumenestystä silmällä pitäen.

Toisekseen tehokkaissa itsepuolustuslajeissa on periaatteessa vaikea järjestää varsinaisia ottelukilpailuja vapain säännöin. Arvosteluperusteet ja tuomarointi tuottavat usein ongelmia, ja mikäli tekniikat tehdään ottelutilanteessa tehokkaasti ja rajoittamattomasti on tuloksena hyvin helposti vaikeita loukkaantumisia.

Tästä syystä on viime aikoina pyritty kehittämään kilpailutoimintaa lajin omista lähtökohdista, mahdollisimman mielekkäissä puitteissa. Tämä tarkoittaa lajinomaisia, esimerkiksi leireillä tai seurojen sisällä järjestettäviä kilpailuja, joiden yhtenä tarkoituksena on motivoida ja monipuolistaa harjoittelua. Kyseeseen voivat tulla esimerkiksi katakilpailut tai muut vastaavat erilaiset kisat, joissa pyritään vaikkapa pienissä ryhmissä rakentamaan mahdollisimman monipuolinen tekniikkademonstraatio tai muu näytös annetuissa puitteissa tms.

Tässä mielessä harjoittelijoiden voidaan katsoa hyötyvän kilpailujen järjestämisestä mm. lisääntyvänä esiintymisvarmuutena ja mahdollisuutena todeta itse käytännönläheisissä tilanteissa miten harjoitellut asiat itse asiassa toimivat. Kilpailutilanteiden kautta saadaan myös seuroihin lisää esiintymään harjaantuneita lajin edustajia, tästä on puolestaan hyötyä lajin esilletuomisessa eri paikkakunnilla näytösten ja vastaavien yhteydessä.

 

 

Pehmeys ja liikkuminen

Kun puhumme lajimme pehmeydestä, emme tarkoita sitä, että harjoittelumme tai olemuksemme olisi jollakin tavoin velttoa. Pehmeyden käsitettä ja merkitystä tutki jo Sensei Egami 1950-luvulla. Hän havaitsi, että hänen siihen asti harjoittelemansa "jäykkä" karate tekniikoineen ei tuottanut lopputulokseksi merkittävää voimaa tai tehokkuutta.

Egamin viitoittamaa polkua seuraten on idea pehmeästä, virtaavasta ja läpäisevästä karatesta jalostunut nyt noin viisikymmentä vuotta. Pehmeyden idea on keskittää maksimaalinen voima siihen pisteeseen, missä sitä kulloinkin juuri sillä hetkellä tarvitaan. Tämä käsite tunnetaan japaniksi nimellä kime. Voiman käyttäminen muuhun toimintaan on turhaa.

Toisaalta pehmeyttä korostava ajattelumme on läheistä sukua Judolle ja Aikidolle, joissa molemmissa pyritään käyttämään vastustajan voimaa tämän omaksi tappioksi.

Vielä lopuksi voidaan pehmeyden ajatella koskevan lajiamme sikäli, että vahinkoja ja onnettomuuksia ei harjoituksissamme juurikaan satu. Tässäkään mielessä harrastuksen aloittamista ei siis ole syytä pelätä.

Erityinen merkitys lajissamme on liikkumisen harjoittelulla ja osaamisella. Hyvän liikkumisen ja vastustajan liikuttamistaidon hallitseminen on olennainen osa monia tekniikoitamme ja harjoituksiamme. Tästä asiasta kerrotaan hieman lisää tekniikkaosiossa.

 

Monipuolisuus

Harjoituksemme ovat vaihtelevia ja monipuolisia. Talvikaudella harjoitellaan sisätiloissa, mahdollisuuksien mukaan erilaisilla lattiapinnoilla (esim. tatami, painimatto, puulattia, muovilattia).

Silloin, kun harjoittelemme nyrkkeilysalilla, käytämme sisäliikuntajalkineita. Näin säilyy tuntuma tilanteisiin, joihin voi joutua kengät jalassa. Pariharjoituksissa voidaan käyttää apuna erilaisia pistehanskoja, potkutyynyjä ja muita varusteita.

On jaksoja, jolloin harjoittelemme runsaammin esim. kataa ja perinteistä perustekniikkaa tai lajinomaista lihastyötä. Toisinaan taas keskitytään enemmän vaikkapa heittoihin ja mattotekniikoihin.

Joissakin harjoituksissa käytämme apuna esimerkiksi tuoleja, reppuja tai muita esineitä, joita kuvitellussa itsepuolustustilanteessa saattaa olla käsillä. Myös erilaiset kepit, bambu- ja puumiekat sekä puiset ja oikeat puukot ym. tulevat harjoittelijalle tutuiksi.

Muutenkin vetäjät pyrkivät mahdollisuuksien mukaan käyttämään mielikuvitusta – ja sitä onneksi riittää.

 

 

 

Sisarseuramme Helsingin

Shoto ry

:n ylempiä vöitä

Kumiten tiimellyksessä

  

 

Harjoittelu

 

Tilat ja määrät

Harjoituksia järjestetään Kuusankosken kaupungin osoittamissa liikuntatiloissa. Käytössä on varsin hyvä ja tilava tatamisali, jossa on vuoroja säännöllisesti. Lisäksi harjoituksia voi olla mm. Urheiluhallin isossa parkettisalissa, Kalliosuojan nyrkkeilytiloissa tai joinakin vuosina eri koulujen liikuntatiloissa.

Talvikaudella harjoituksia on 3-4 kertaa viikossa. Lisäksi junioreilla on kahdet omat treenit viikossa. Kesäaikana toiminta on suhteellisen hiljaista, mutta vuoroja on silti pyritty järjestämään.

Seuran aktiivijäsenten määrä liikkuu muutamissa kymmenissä. Työ ja opiskelu verottavat toisinaan joukkoa kuten muissakin lajeissa. Harjoituksissa porukkaa on vuodenajasta riippuen toisinaan alle kymmenen, joskus taas moninkertaisesti.

Junioripuoli on viime vuosina noussut erityiseen suosioon: tenavia on kerrallaan jopa 50. Vakituisten junnuvetäjien määrää lisättiinkin jo pari vuotta sitten kolmeen ja nykyään vetäjiä on parhaimmillaan jopa neljä; näin urakasta selvitään kunnialla ja lapsille voidaan taata turvallinen ja monipuolinen harjoittelu.

 

 

Harjoittelun luonne

Harjoittelumme lähtökohta on, että jokaisen on mahdollista saada lajista irti jotain. Ihmisten fysiikka ja muut valmiudet ovat erilaisia. Kaikki eivät voi muutenkaan elämässä olla joka asiassa yhtä hyviä. Harjoittelijan on siis mahdollista vuosien varrella löytää ne asiat ja tekniikat, jotka hänestä itsestään tuntuvat omimmilta ja luontevimmilta.

Harjoituksissamme pyritään huomioimaan ihmisten erilaisuus, mutta lähestymään silti lajia mahdollisimman monipuolisesti. Porukkamme on rentoa ja kaikkia kannustetaan yrittämään parhaansa. Joukossamme on monia, jotka ovat aloittaneet harrastuksen vasta 30 täytettyään.

Se, mitä jo aiemmin on sanottu seurojen erilaisuudesta pätee tietyllä tavalla myös omiin vetäjiimme. Heillä kaikilla on omat vahvat alueensa ja toisiaan täydentävät näkemyksensä asioista. Tätäkin monipuolisuutta pyrimme hyödyntämään kaikkien harjoittelijoiden hyödyksi.

 

 

Harjoitusten sisällöstä

Harjoitusten kesto on yleensä joko puolitoista tai kaksi tuntia. Leireillä voi olla myös kolmen tunnin harjoituksia.

Normaalisti harjoituksemme alkavat alkujumpalla. Se voi sisältää esim. hyppelyä, verryttelyä, juoksua ja muuta lämmittelyä, punnerruksia, istumaannousuja ja muita vartalon eri lihasryhmiä kehittäviä liikkeitä. Lisäksi voidaan tehdä ukemeita eli kaatumisharjoittelua, monenlaisia motoriikkaa ja koordinaatiokykyä kehittäviä ja ylläpitäviä jumppaliikkeitä, lopuksi esim. kevyttä venyttelyä ja nivelten sekä vartalon notkistamista ja valmistamista harjoittelua varten.

Myös alkujumppaa pyritään muuntelemaan mahdollisimman monipuoliseksi; toisinaan jumppa korvataan esim. "lajinomaisella" kori- tai jalkapallolla. Alkulämmittely kestää yleensä n. 20-40 minuuttia.

Loppuaika on varsinaista harjoitusta joko ryhmässä tai pareittain, ja lopuksi pyritään yleensä venyttelemään.

Varsinainen lihashuolto on jokaisen omassa harkinnassa, samoin kuin harjoitusten ulkopuolinen kuntoilu. Toisille riittävät pelkät harjoitukset mainiosti, mutta hyväksi on havaittu myös niiden lisäksi omalla ajalla tapahtuva venyttely, kävely, uinti, lenkkeily, hiihto tms.

 

Billy Haggertyn tehokasta pienryhmäopetusta Kuusamon leirillä v. 2002.

 

Kuvassa tehdään isolla porukalla "Heian Shodan"-kataa Turun leirillä v. 1997.

 

 

 

 

Organisaatio Suomessa

 

Katto-organisaatio ja jäsenseurat

Shotokai-karaten ja Shoto Budoa harjoittelevien seurojen yhteinen kattojärjestö on Suomen Karate-Do Shotokai ry. SKDS on perustettu v. 1984 ja sen jäseniä ovat eri seuroissa harjoittelevat henkilöt suoraan. Kattojärjestöön on kuuluttava, mikäli aikoo osallistua vyökokeisiin, jotka järjestetään aina kansallisilla tai kansainvälisillä leireillä eri puolilla maata.

Leirejä on vuodessa yleensä noin 6-8 kpl, useimmat niistä viikonlopun mittaisia, jotkin saattavat olla pidempiäkin. Niiden merkitystä harjoittelulle ei voi kyllin korostaa. Osallistumalla leireille harjoittelija oppii todella tehokkaasti sekä löytää muiden seurojen ja vetäjien näkemyksiä tutuista asioista. Leirit ovat intensiivisyydessään mieleenpainuvia kokemuksia. Lisäksi saa paitsi elämyksiä myös uusia kavereita eri puolilta maata.

Sisarseuroja, joista SKDS:n jäsenkunta muodostuu löytyy Kuusankosken lisäksi mm. Helsingistä, Turusta, Salosta, Kuusamosta, Oulusta, Rovaniemeltä, Taivalkoskelta ja Jyväskylästä.

 

Kuusankosken seura ja sen toiminta

Omassa seurassamme on mukava perusporukka ja useita korkeiden dan-vyöarvojen haltijoita. Sisarlajiemme kanssa yhteinen seura antaa meille hyvät toimintaedellytykset esim. tilavarausten suhteen. Seura ei maksa korvauksia vetäjille.

Mahdollisuuksien mukaan pyrimme järjestämään yhteisiä tapaamisia ja kivaa oheistoimintaa sekä tukemaan leireillä käyntiä kimppakuljetusten matkakuluin. Omia tapahtumiamme ovat mm. saunaillat, kesätapaamiset harjoitusten, ulkoilun, saunomisen ja uinnin merkeissä sekä pikkujoulut ja vastaavat tilaisuudet. Junioreille järjestetään lisäksi muita yhteisiä tapahtumia ja retkiä, esimerkiksi kesäpäivänviettoja makkaranpaistoineen tai päiväretkiä Puuhamaahan yms.

 

Maksut ja vakuutukset

Seuramme jäsenmaksu on tätä v. 2002 kirjoitettaessa 34 € vuodessa. Kattojärjestön jäsenmaksu on puolestaan 20 € / vuosi. Juuri muita kuluja ei pukujen ja sisäkenkien lisäksi harrastuksesta ole. Seuralla ei ole jäsenilleen lisenssejä eikä vakuutuksia. Mahdolliset vapaaehtoiset tapaturmavakuutukset on jokaisen hoidettava itse.

 

Muuta & linkit

Vetäjien yhteystiedot löytyvät teknisen osion lopusta. Kaikki yhteystiedot lajin omalla sivustolla - katso iso linkki alla.
Kuusankosken budoseura Meijin Den Ryu:n verkkosivut: www.kuusankoski.fi/budoseura/index.htm


www.shotobudo.fi - SHOTO BUDON KOTISIVULLE


 

Osa II: Shoto Budon Tekninen esittely

Alkusanat

Tervetuloa lukemaan Shoto Budon Teknistä esittelyä.

Tämän oppaan tarkoitus on helpottaa Shoto Budon harjoittelua. Se sisältää yleisimmän harjoituksissa ja leireillä tarvittavan tiedon; tekniikat sekä ne katat, jotka harjoitteluun normaalisti kuuluvat. Alaotsikkojen alla asiat on pyritty esittämään suunnilleen siinä järjestyksessä kuin ne yleensä opetellaankin.

Silloin, kun asioista käytetään erilaisia ilmaisumuotoja, on nämä pyritty kertomaan asiayhteydessä mahdollisimman selvästi. Kun äänneasu poikkeaa kirjoitusasusta, on harjoituksissa yleensä käytettävät sanontatavat ilmaistu [hakasuluissa]. Selvyyden vuoksi emme käytä japaniksi sanoja vasen ja oikea (hidari, migi).

Lukijan on pidettävä mielessä, että tällainen kirjallinen esitys on vain tapa yrittää kirjoittaa jonkinlaisella rakenteella muistiin asioita, jotka oikeasti ovat luovia, virtaavia, sidoksissa toisiinsa ja kaikki oikeastaan yhtä ja samaa asiaa – tapaa liikkua ja liikuttaa omaa vartaloa sekä sen eri osia yhdessä ja erikseen, tilassa ja ajassa siten, että:

1 – harjoittelu olisi mahdollisimman mukavaa, mutta

2 – tarvittaessa toiminnan vaikutus olisi toisen ihmisen mielestä mahdollisimman epämukavaa.

 

Mainittakoon, ettemme normaalisti käytä harjoituksissa suojuksia. Sellaisia ei ole arkielämässäkään kenelläkään yllään; katsomme, että on opittava torjumaan, suojaamaan ja puolustamaan itseään realistisesti. Tämä ei ole mahdollista jos psykologisesti turruttautuu luottamaan suojuksiin. Poikkeuksena säännöstä mm. nyrkkeilyhanskat, hammassuojukset ja rintapanssarit joita toisinaan käytetään, silloinkin lähinnä erikoisharjoitusten yhteydessä.

Kaikkia lajissamme harjoiteltavia asioita ei tarkoituksellisesti mainita tässä kuvauksessa. Tällaisia ovat esimerkiksi tietyt lukot, iskut ja otteet ihmiskehon arkoihin paikkoihin. Niihin tutustutaan ja niitä harjoitellaan vasta sitten, kun oppilas on vuosien varrella osoittanut olevansa luottamuksen arvoinen.

Muista kysyä avoimesti vetäjiltä, mikäli jokin asia ei tahdo selvitä.

Muista ennen kaikkea, että harjoittelun täytyy olla rehellistä. Ilman rehellistä asennetta, työtä ja hikeä, ei tätäkään lajia voi oppia eikä mitään todellista edistystä voi tapahtua.

Antoisia harjoitteluhetkiä!

 

 

 

1 – Dojoetiketti

 

Dojo: "Harjoittelun paikka".

Dojo on mikä tahansa sali, tila tms. jossa harjoittelu tapahtuu. Dojoa, opettajia, lajin menneisyyttä ja harjoittelutovereita kunnioitetaan suorittamalla kumarrus aina kun dojolle tullaan ja sieltä poistutaan.

Harjoituksiin tultaessa on jokainen velvollinen huolehtimaan omasta hygieniastaan ja rauhoittamaan mielensä, keskittymään harjoitteluun. Tämä ehkäisee myös osaltaan vammoja ja onnettomuuksia. Dojolla ei metelöidä eikä höpistä turhia, maailmassa on sellaista varten muitakin paikkoja.

Hygieniaan kuuluu kynsien pitäminen lyhyenä ja yleinen siisteys. Korut, sormukset, metalliset hiuspidikkeet ja vastaavat on poistettava ennen harjoituksia. Puvun tulee olla mahdollisimman puhdas.

Harjoiteltaessa parin kanssa on muistettava, että jokainen ihminen on toisen opettaja. Kun harjoittelet toisen kanssa, autat häntä oppimaan ja samalla myös opettamaan itseäsi. Olet vastuussa harjoittelun onnistumisesta parillesi ja hän sinulle. Tästä syystä myös hänelle kuuluu aina kumarrus ennen ja jälkeen harjoitteen.

 

 

Lukusanat japaniksi:

Yksi: ichi [iitsh]

Kaksi: ni [nii]

Kolme: san [san]

Neljä: shi [shii]

Viisi: go [goo]

Kuusi: roku [roo]

Seitsemän: shichi [shishi]

Kahdeksan: hachi [hashi]

Yhdeksän: kyu [kjuu]

Kymmenen: ju [juu]

 

 

Vyöarvot:

Valkoinen (6.kyu)

Keltainen (5.kyu)

Oranssi (4.kyu)

Vihreä (3.kyu)

Sininen (2.kyu)

Ruskea (1.kyu)

Musta (dan- eli opettaja-asteet 1.-5.)

 

 

SANASTOA:

 

Age-uke: ylätorjunta kädellä

Bo: n. 180 cm pitkä keppi

Bokken: puumiekka

Budo: yleisnimitys kamppailulajeille, "taistelutaitojen tie" (engl. Martial Arts)

Bunseki: katan tutkiminen ja tekniikoiden harjoittelu

Chudan: "keskialue", ihmisvartalon keskiosa

Dachi [daatshi]: asento

Empi (myös: "Enpi"): kyynärpäätekniikka, myös eräs ylempien kata

Fudo-dachi: yksi perusasennoista

Gedan: "ala-alue", ihmisvartalon alaosa

Gedan-barai: pyyhkäisevä alatorjunta kädellä

Geri: potku, jalkatekniikka

Graduointi: vyökoe

Gyaku-zuki [jakutsuki]: lyönti takakädellä (norm. askeleen kanssa, Zenkutsu-asennosta)

Hajime [hashime]: Alkakaa!

Hanbo: keppi, pituus n. 40-50 cm

Heian: sarja peruskatoja, kaikkiaan 5 kpl

Hikite: käden vastaliike vyötärölle

Hiza-geri: polvipotku

Irimi: väistö, sis. ajoituksen hallinta ja sijoittuminen oikealle etäisyydelle

Jo: keppi, pituus n. 130 cm

Jodan: "yläalue", ihmisvartalon yläosa

Kaiten: käännös

Karate-gi: harjoitteluasu eli puku + vyö

Kata: yksin tai yhdessä tehtävä ennalta sovittu liikesarja, "moving zen"

Katana: aito japanilainen miekka, Bokkenin esikuva

Kiai: voimakkaan hyökkäyksen yht. suoritettava huuto

Kiba-dachi: yksi perusasennoista

Kokutsu-dachi: yksi perusasennoista

Kumite: (otteluharjoittelu)

Mae-geri: etupotku, norm. askeleella

Mae-te: etukäden lyönti ilman askelta, vert. nyrkkeily

Makiwara: alkup. maassa seisova lyöntilauta, nyk. esim. säkki tai tyyny

Mawashi-geri: kiertopotku jalkapöydällä tai päkiällä

Meijin-Den Ryu: "Mestareiden kerho"

Mikazuki-geri: työntävä tai pyyhkäisevä potku jalkapohjalla

Nukite: sormilyönti (Ippon nukite=yksi sormi)

Oi-zuki: lyönti etukädellä (norm. askeleen kanssa, Zenkutsu-asennosta)

Rei: kumarrus

Seiza: asento, jossa istutaan jalkojen päällä ja keskitytään, sukua joogalle ja meditoinnille

Sensei: pääopettaja, vastaava vetäjä

Shinai: bambumiekka, koostuu neljästä bambusäikeestä

Shoto: karaten "perustajan" G. Funakoshin käyttämä Kanji-nimimerkki, merkitys: "aaltoileva männikkö". Shotokan=Shoton talo; Shotokai=Shoton seura

Shuto: Shuto-uke=torjunta, Shuto-uchi=kämmensyrjälyönti

Uchi [utshi]: isku, käsitekniikka

Ude-uke: keskitorjunta (kts. tarkemmin Torjunnat-kappaleesta)

Uke: torjunta. Myöskin: vastustaja

Ukemi: hallittu kaatuminen, usein kuperkeikan tapainen pehmeä pyörähdys

Ushiro: taaksepäin, kääntäen

Ushiro-geri: potku taakse

Yame [jame]: Seis, lopettakaa!

Yoi: Huomio! Valmiina! (esim. ilmoitus "Yoi, Heian Nidan" ennen kyseistä Kataa)

Yoko-geri: sivupotku

Zenkutsu-dachi: yksi perusasennoista

Zuki [tsuki]: lyönti, käsitekniikka (Zukin ja Uchin erona monesti vain se, että Zuki eli lyönti suoritetaan askeleen kanssa, Uchit eli iskut usein lähempää ja liikkumista on vähemmän tai ei lainkaan.)

 

Näitä ja muutamia muita käsitteitä yhdistelemällä voidaan muodostaa yleisimmät komennot ja tekniikkayhdistelmien nimet.

Käyttämällä lajin omaa sanastoa voidaan harjoituksissa kommunikoida lyhyesti, täsmällisesti ja selkeästi ilman hirvittävän monimutkaisia selostuksia.

Tästä syystä sanaston hallitseminen on erittäin suotavaa. Se mahdollistaa myös helpomman harjoittelun ja asioiden ymmärtämisen esimerkiksi kansainvälisillä leireillä eri maista tulevien vetäjien ja osallistujien kesken.

Perustermien osalta ne, joita ei ole yllä olevassa listassa, löytyvät todennäköisesti jäljempää ao. alaotsikon alta. Tänä päivänä myös kirjastoista sekä internetistä löytyy suuri määrä tietoa, japaninkielistä sanastoa sekä yleisesti budoasioita koskettelevia teoksia ja verkkosivuja.

 

 

2 – Liikkuminen & Kaatumiset (jap. Ukemi)

 

Liikkuminen

Korostamme harjoittelussamme liikkumisen merkitystä. Tämä tarkoittaa perusperiaatteena sitä, että pienikin liike säilyttää kaiken tekemisen pehmeän voiman.

Liikkumisharjoittelumme on osaksi perinteistä, karatelle tyypillistä pariharjoitteluna tehtävää seuraamista ja toisen liikkeiden ennakointia. Tämän traditionaalisen tavan lisäksi pyrimme harjoittelemaan erityisesti vastustajan liikuttamista lähes kaikkia tekniikoita tehtäessä.

Näin pyritään aina rikkomaan toisen vartalon tila ja tasapaino; tällä saadaan toiseen nähden tilanne-etu ja hallinnan voidaan ajatella alkaneen jo ennen varsinaisia hallintaotteita ja/tai lukkoja tms.

Liikkumisen ja liikuttamisen hyvän osaamisen myötä poistuu myös tarve käyttää tekniikoissa ylen määrin fyysistä voimaa ja kovuutta. Tämä onkin yksi lajimme aivan olennaisista periaatteista.

Oma alueensa on ns. tilanneliikkuminen. Tätä voidaan harjoitella esim. 3-4 henkilön ryhmissä niin, että yksi on ahdistelun kohteena ja hänen tulee teknisen osaamisen lisäksi kyetä liikkumaan muihin nähden tilanteen edellyttämällä tavalla.

 

 

Kaatumiset

Erilaisten kaatumisten eli Ukemien osaaminen on harjoittelun perusta. Kun osataan kaatua pehmeästi ja turvallisesti, on mahdollista harjoitella ilman pelkoa ja loukkaantumisen riskiä.

Kaatumiset voidaan jakaa koviin ja pehmeisiin. Kovissa lyödään käsillä tai jaloilla liikesuuntaa vasten mattoon, jolloin maahan osumisen voimakkuus jakaantuu pienemmäksi.

Pehmeät ukemit eli pyörivät kaatumiset taas tehdään kierähtämällä kuperkeikan tapaan käsien avulla. Kummassakin on oleellista, ettei pää osu missään vaiheessa lattiaan.

Pehmeät ukemit opetellaan myös sekä taaksepäin että sivusuunnassa, ja lopulta myös siten, etteivät kädet ole lainkaan apuna. Edellisten lisäksi harjoitellaan myös "kaarikaatumista" eli mahdollisimman joustavaa tapaa kaatua käsien varaan maahan tekemättä "kuperkeikkaa".

Ukemien harjoittelu liitetään usein alkujumppaan eli lämmittelyyn. Niitä tulee myös luonnostaan harjoiteltua erilaisten lukkojen ja alasvientien yhteydessä.

 

 

 

 

3– Asennot (jap. Dachi)

 

Jo alkeiskurssilla opetellaan muutama perusasento. Kun on harjoiteltu jo vuosia ja asennot osataan, on normaali harjoitteluasentomme rento ns. otteluasento, jossa kyetään liikkumaan nopeasti ja vartalo rentona pitäen eri suuntiin sekä reagoimaan nopeasti vastustajan tekemisiin.

 

  1. Zenkutsu-dachi: Lajin oleellinen perusasento. Tästä asennosta lähtevät useimmat muodolliset hyökkäykset ja torjunnat. Myös kata-harjoittelussa tulee [tsenkutsu] väistämättä tutuksi. Toinen jalka on edessä polvi koukussa, toinen jalka takana lähes suorana; painopiste pyritään saamaan matalaksi.

     

  2. Kokutsu-dachi: Zenkutsun jälkeen seuraavaksi yleisin asento on [kokutsu]. Seistään suoraan toisen jalan päällä sen jalkaterän osoittaessa sivulle. Painosta n. 30% jää etujalalle, josta vain päkiä koskettaa maata. Muodollisesti Shuto-torjunnat tehdään aina kokutsussa.

     

  3. Kiba-dachi: Kolmanneksi yleisin asento, jota kutsutaan usein englanniksi nimellä "Horse-riding stance". Jalat ovat levällään, sivulta katsottuna samassa linjassa, polvet koukistettuina. Aloittelijoille hieman työläs, kunnes vartalo tottuu käyttämään asennossa muitakin kuin vain reisien etuosan lihaksia.

     

  4. Fudo-dachi: Neljäs perusasento muodostetaan tavallaan Zenkutsusta siirtämällä taempi jalka koukkuun, polven ja jalkaterän osoittaessa vartalosta ulospäin. Näin pystytään liikkumaan nopeasti myös taaksepäin.

 

 

YLEISTÄ:

Muodollisiin asentoihin kuuluu yleensä, että kun tehdään jokin käsitekniikka, -liike tms. niin vastakkainen käsi liikkuu omalle vyötärölle ns. Hikite-asentoon. Monesti tämä käsi on tällöin nyrkissä, joskus myös Shuto-asennossa kämmen ylöspäin. Miksi näin tehdään?

Hikitellä halutaan opettaa vartalolle tuhansien toistojen kautta sellainen automaattinen toiminta, että karaten lajinomaiset pyörivät liikkeet sisältävät aina seuraavan liikkeen "latauksen". Kun tämä menee selkäytimeen, on mahdollista liikkua ja toimia tasapainossa, virtaavalla tavalla, ilman turhia nykimisiä ja pysähdyksiä.

Hikiten muut merkitykset ovat, että sitä voidaan ajatella lyöntiä seuraavana tarttumisena ja/tai vetämisenä, tai sitten esimerkiksi kyynärpäälyöntinä taaksepäin.

Kuten huomataan, piilee monissa yksinkertaisilta, joskus turhiltakin tuntuvissa asioissa yleensä jokin "koukku", jonka monet merkitykset valkenevat harjoittelijalle sitä mukaa kuin vyö puolestaan tummuu.

 

 

 

4– Potkut, jalkatekniikat (jap. Geri)

 

 

  1. Mae-geri [maigeri]: Etupotku, päkiä, muodollisesti askeleella ja asennosta Zenkutsu-Dachi

     

  2. Mawashi-geri: Kiertopotku, muodollisesti jalkapöydällä & palautus, ylemmät vyöt suorittavat potkun päkiällä

     

  3. Yoko-geri [jokogeri]: Sivupotku (jalkasyrjällä eli "sokuto")

    Yoko-geri keage: Korkeahko, läpsäyksenomainen potku

    Yoko-geri kekomi: Runttaava, kaatava potku

     

  4. Ushiro-geri: Potku taakse, kantapää, jalkapohja tai -syrjä

     

  5. Ushiro-mawashi-geri: Kiertopotku taakse, kantapää tai jalkapohja

     

  6. Hiza-geri: potku polvella

     

  7. Fumikomi-geri: runttaava etupotku jalkapohjalla polveen, nivusiin tms. Hyvä potkutekniikka lähitilanteisiin, voidaan käyttää myös pyyhkäisynä.

     

  8. Nidan-geri: " kaksoispotku", normaalisti suhteellisen ylös, jalat potkaisevat vuorotellen jolloin jälkimmäinen yltää varsin korkealle

     

  9. Sosoku-geri: "tuplapotku", molemmilla jaloilla yhtä aikaa tehtävä potku

 

Tässä vain osa varsinaisista potkutekniikoista. Harjoittelemme myös muita potkuja sekä kaikkien yhdistelmiä.

Erikseen huomionarvoinen potku on Mawashi-gerin toinen versio, joka tehdään säärellä, yleensä vastustajan ala- tai keskivartaloon. Potku lähtee lantiosta voimakkaasti saattaen. Polvea ei nosteta potkun alkuvaiheessa niin ylös kuin perinteisessä kiertopotkussa ja liikkeen takana on koko vartalon massa. Tämä potku on tuttu esim. Kickboxingin harrastajille.

 

 

 

 

5 – Lyönnit, käsitekniikat (jap. Zuki ja Uchi)

 

 

  1. Oi-zuki [oitsuki]: Etukäden lyönti (askeleella), muodolllisesti asennosta Zenkutsu-dachi käsi nyrkissä

     

  2. Gyaku-zuki [jakutsuki]: Takakäden lyönti (askeleella), muodolllisesti asennosta Zenkutsu-dachi käsi nyrkissä

     

  3. Shuto-uchi: Kämmensyrjälyönti nyrkki auki

     

  4. Empi-uchi: Isku kyynärpään etu- tai takaosalla (ylös, alas, sivuille jne.)

     

  5. Uraken-uchi: Lyönti käsi nyrkissä kämmenselällä, ranne voi toimia "piiskana"

     

  6. Tettsui-uchi: "Vasarakäsi", takanyrkki

     

  7. Morote-zuki: Kahden käden lyönti nyrkein, kyseessä lähinnä eräät katatekniikat

     

  8. Nukite: Sormenpäillä tehtävä isku – Ippon Nukite: yksi sormi

     

  9. Muut, erilaiset iskut ja lyönnit käyttäen rystyjä sekä käden ja sormien kovia osia ja niveliä

     

  10. Edellisten lisäksi on mainittava erikseen nyrkkeilystä tutut "koukut" jotka kuuluvat myös perusvalikoimaan sekä tekniikka- että otteluharjoittelussa

 

Harjoittelemme runsaassa määrin muitakin kuin karaten peruslyöntejä ja niiden torjumista. Käytännönläheisyyden merkitystä ei voi lajissamme liikaa korostaa. Silti jokaisen tulee osata lajille tyypilliset perustekniikat hyvin: "on opeteltava kävelemään ennen kuin voi juosta".

Karate-Do Shotokai on pyrkinyt jo noin 50 vuoden ajan kehittämään oman, "pehmeän" ja läpäisevän tyylinsä. Tämä tyyli on luonnollinen osa myös Shoto Budoa ja se ilmenee ehkä parhaiten juuri lyöntitekniikoissa.

Lyönnit eivät saisi olla jäykkiä, niihin ei käytetä yhtään ylimääräistä lihasvoimaa, eikä niiden tule pysähtyä kontaktipintaan. Sen sijaan pyritään lyömään kosketuksen "läpi" ja keskittämään koko vartalon maksimaalinen voima siihen paikkaan ja hetkeen, jossa siitä on suurin hyöty. Tätä käsitettä puolestaan kutsutaan japaniksi nimellä Kime.

 

 

 

 

6 – Torjunnat (jap. Uke) ja Vapautumiset

 

 

Perustorjunnat:

  1. Gedan-barai: Alatorjunta kädellä, muodollisesti nyrkki & Zenkutsu-Dachi (Barai=pyyhkäisy, vrt. Judon Ashi-Barai yms.)

  2. Age-uke: Ylätorjunta kädellä, muodollisesti nyrkki & Zenkutsu-Dachi

  3. Shuto-uke: Kämmensyrjä-keskitorjunta, muodollisesti Kokutsu-Dachi

  4. Ude-uke: Kyynärvarsi-keskitorjunta, muodollisesti Kokutsu-Dachi, voidaan suorittaa sekä sisään- (Soto-uke) että ulospäin (Uchi-uke)

  5. Juji-uke: Käsivarret ristissä tehtävä X-torjunta.

  6. Teisho-barai: Kämmenpohjalla tehtävä torjunta (yleensä alatorjunta; voidaan käyttää myös lyöntinä joka tekee vähemmän vahinkoa kuin nyrkki).

  7. Morote-uke: Kyynärvarsi-keskitorjunta toisen käden tukiessa kyynärpäästä

Huom!

Torjuntana voidaan tietysti käyttää myös sekä potkuja että lyöntejä. Toisaalta myös käsi- ja jalkatorjuntoja voidaan vastaavasti soveltaa lyönteinä, potkuina jne.

Tällainen soveltaminen tulee harjoitusvuosien myötä automaattiseksi.

 

 

Vapautumiset:

Lajiin kuuluu luonnollisena osana myös itsepuolustuksen kannalta olennainen harjoittelu eli ns. vapautumiset erilaisista tarttumisista, sidonnoista ja kuristuksista jne.

Näissä pyritään hyödyntämään mahdollisimman paljon liikkumista ja vastustajan liikuttamista. Tilanteet pyritään päättämään joko pakenemiseen tai omaan hallintaotteeseen vastustajasta. Siksi tässä yhteydessä harjoitellaan automaattisesti myös esim. lukkoja.

Vapautumisharjoittelu sisältyy luonnollisesti myös ahtaan tilan- ja "seinätekniikoiden" sekä mattotekniikoiden tai lukkojen harjoitteluun. Tekniikoita sovelluksineen on niin suuri määrä, että niitä ei erikseen luetella tässä yhteydessä.

 

 

 

7 – Lukot

 

Erilaiset lukot perustuvat siihen, että ihmisen kehon tiettyjä osia ja niveliä voidaan liikuttaa vain tietyissä rajoissa. Kun näitä rajoja rikotaan ja liikeradat ylitetään saadaan aikaan epämukavuutta ja kipua.

Oikein tehty lukko saattaa hyökkääjän asentoon, jossa hänen on mahdotonta enää liikkua aiheuttamatta itse itselleen joko lisää kipua tai nivelten rikkoutumisia. Pelkästään liikkumisen tekeminen mahdottomaksi voidaan tietysti ajatella vaikka "vartalolukkona".

Lukkoihin liitetään usein esimerkiksi ns. sidonta eli jaloilla tai vapaalla kädellä tehtävä kiinniotto, jolla esimerkiksi lukossa olevan käden lisäksi estetään hyökkääjän jalkojen tai toisen käden vapaa liikehdintä.

Näitä asioita on mahdollista harjoitella täysin turvallisesti osaavien vetäjien opastuksella, harjoitusvastustaja huomioiden. Lukkoharjoittelu sopii myös tytöille ja naisille.

Aivan pienillä junioreilla emme lukkoja teetä emmekä heille opeta, koska lasten kasvavat nivelet ja kudokset eivät vielä ole valmiit tämän tyyppiseen rasitukseen.

 

 

Muutamia lukkotyyppejä:

  1. Käsilukot

 

  1. Jalkalukot

 

 

  1. Muut lukot

 

 

 

 

 

8 – Tasapaino, heitot (jap. nage-waza), alasviennit ja mattotekniikat

 

Erityinen merkitys lajissamme on tasapainoharjoitteilla. Tämä tarkoittaa esim. vastustajan horjuttamista ja hallittua kaatamista käyttäen hyväksi tämän omaa voimaa sekä huonoa tasapainoa. Näin voidaan ohjata vastustaja haluttuun suuntaan.

Ajatus on läheistä sukua mm. Judolle ja Aikidolle ja asia on niin olennainen, että se on erikseen mainitsematta mukana hyvin monissa pariharjoitteissa ja tekniikoissa.

Myös heittojen opettelu ja harjoittelu kuuluu Shoto Budoon. Tässä yhteydessä mainitaan myös mattotekniikat, jotka usein seuraavat juuri heitoista ja alasvienneistä.

 

Esimerkkejä heitoista:

 

Esimerkkejä mattotekniikoista:

 

 

 

 

9 – Muut: Ahtaan tilan- ja asetekniikat

 

 

Tila:

Vaikka korostammekin harjoittelussamme liikkumisen osaamisen merkitystä, pyrkii Shoto Budo olemaan mahdollisimman käytännönläheinen itsepuolustusmuoto. Tästä syystä harjoittelemme myös ahdistettuna toimimista silloin, kun tilaa laajoihin liikkeisiin ei yksinkertaisesti ole.

Päällekarkaus- ja muut hätävarjelutilanteet saattavat yllättää vaikkapa rappukäytävissä, katsomoissa, kapeissa käytävissä, pienissä huoneissa tai paikassa jossa on esim. runsaasti pöytiä ja tuoleja.

Tällaisissa epätavallisissa paikoissa ja tilanteissa olisi osattava käyttää hyödykseen omaa tasapainoaan ja soveltaa tekniikoita tilan rajoitukset huomioon ottaen.

Toisaalta aktiiviharrastaja hyötyy tasapainon ja koordinaation kehittämisestä ja ylläpidosta vaikkei ikinä joutuisikaan hyökkäyksen kohteeksi. Vaikkapa jäiset pihat tai liukkaat portaikot on mahdollista arkielämässä kohdata muitta murheitta mikäli osaa hyödyntää salilla saatuja oppeja.

 

 

Aseet:

Shoto Budoon kuuluu olennaisesti, että harjoittelemme usein myös asetekniikoita.

Karatekalle kaikki käsillä olevat tavarat voivat hätätilassa olla puolustukseen käytettäviä aseita. Tämä havaitaan myös pidemmälle edistyneiden Kata-harjoitteissa.

Erilaisilla kepeillä ja vastaavilla voidaan paitsi jumpata ja laajentaa nivelten liikkuvuutta, myös tehdä kataa sekä treenata paritekniikoita, lyöntien väistämisiä ja aseen ottamista pois vastustajalta.

Puisilla tai oikeilla puukoilla ja muilla vastaavilla aseilla opetellaan luonnollisesti puolustautumaan tällaista hyökkäystä vastaan, ottamaan ase pois ja hallitsemaan tilanne niin psykologisesti kuin fyysisestikin.

Toisinaan harjoittelussa käytetään apuna myös esimerkiksi vöitä, tuoleja, laukkuja ja muita vastaavia esineitä, mitä voi kuvitella normaalielämässä vastaan tulevan.

Aseharjoittelun kautta on mahdollista turvallisessa harjoitustilanteessa, -ympäristössä ja

-seurassa kohdata pelottavat tilanteet ja saavuttaa realiteetteihin perustuva itsevarmuus, jonka merkitystä ei pidä väheksyä.

Oikeanlainen itseluottamus sekä harjoittelun myötä kehittyvät tilanteen- ja elämänhallintataidot auttavat menestymään myös arkipäivässä, olipa kyse opiskelusta tai työelämästä.

 

 

 

 

 

10 - Kata

 

Kata on olennainen osa karateharjoittelua. Kataa voidaan harjoitella yksinään tai yhtä hyvin useiden kymmenien ihmisten ryhmänä, hiljaisuudessa tai häirittynä, hitaasti tai nopeasti jne.

Katat ovat ennalta sovittuja ja opeteltuja liikesarjoja (askel-, asento- ja tekniikkayhdistelmiä), jotka noudattavat tiettyä omaa logiikkaansa. Kauan sitten ne olivat ainoa tapa säilyttää tietoa jälkipolville; vielä tänäänkin niiden avulla välittyy jotain oleellista jokaiselle harjoittelijalle.

Monet löytävät harjoittelun myötä omat suosikkikatansa, mutta kaikkien katojen osaaminen tietyssä järjestyksessä kuuluu silti Suomen Karate-Do Shotokain vyöjärjestelmän virallisiin vaatimuksiin. Katojen harjoittelusta kannattaa opetella nauttimaan.

Osassa ylempien vöiden katoja mukaan tulee mm. hengitysharjoittelua ja muitakin, ei-niin-ilmeisiä eikä ulkopuoliselle heti avautuvia asioita. Tyyliimme kuuluu luonnollisesti myös Bunseki eli katojen teknisen sisällön purkaminen ja harjoittelu.

 

Säännöllisesti harjoiteltavat katat:

- Taikyoku Shodan

- Heian 1-5 (Eräissä muissa karatetyyleissä nimellä "Pinan")

Heian Shodan

Heian Nidan

Heian Sandan

Heian Yondan [Yodan]

Heian Godan

- Tekki 1-3

Tekki Shodan

Tekki Nidan

Tekki Sandan

- Ten-No Kata

- Muita, ylempien vöiden katoja:

- Bo- eli keppikatat:

Matsukaze ja Sagukawa

 

 

 

 

Loppusanat

Toivomme, että tästä oppaasta on iloa ja hyötyä Sinulle, oletpa muuten vain kiinnostunut tai jo aktiivinen harjoittelija. Kaikkia asentoja ja tekniikoita ei nähty järkeväksi kuvata ja selittää tässä yhteydessä pilkuntarkasti, muuten tästä olisi tullut jo kirja.

Korostamme lopuksi vielä jo alussa mainittua tärkeää asiaa eli rehellisyyden merkitystä harjoittelussa. Oikeanlainen asenne vie tässäkin lajissa pitkälle; teeskentelemällä ja puolihuolimattomalla huiskaamisella ei puolestaan opi mitään vaikka ravaisi harjoituksissa vuosikaudet.

Kaikki ovat yhtä tervetulleita treenaamaan ja jokaiselle löytyy takuulla paikkansa iloisessa, mukavassa porukassamme!

 

 

Vetäjät

 

Juha Salmi Juha Rötkö Mikko Kvist

Shoto Budon päävetäjä Kuusankoskella on Juha Salmi, 5.dan. Jussilla on harjoittelusta yli 20 vuoden kokemus. Hän on myös Suomen Karate-Do Shotokain hallituksen jäsen. Toinen "Jussimme", Juha Rötkö on tällä hetkellä aikuisten lajivastaava. Hän on aloittanut harjoittelun vuonna 1986, paininut tätä ennen 8 v. ja hänen vyöarvonsa on 4. dan. Juniorien lajivastaava Mikko Kvist omaa 2. danin mustan vyön. Hänen osaltaan harrastus alkoi v. 1989. Junioritoimintaa Mikko on vetänyt v:sta 1996 lähtien.

Seurassamme harjoittelee lisäksi säännöllisesti muitakin useamman danin arvoisia henkilöitä.

 

Yhteystiedot

Juha Salmi: puh. 0400-467 646

Juha Rötkö: puh. 0400-552 049; sähköposti jussi.rotko@pp.inet.fi

Mikko Kvist: puh. 05-388 1123 tai 041-469 9149; sähköposti mikko.johanna@saunalahti.fi

Tämän julkaisun koonnut:

Pekka Raninen, puh: 040-551 5347, sähköposti pekka.raninen@pp2.inet.fi


 www.shotobudo.fi - SHOTO BUDON KOTISIVULLE


 

 

Kuvia

 

 

 

 

 

 

Ylh.vas.: Shigeru Egami-sensei noin v. 1956

Ylh.oik.: Tyylinäyte Yoko-geristä / Krista Lagus, Hki

Kesk.: Bo-harjoittelua, Peter Nystén (5.dan), Hki

Alla: Dan-kataa; Kwanku Dai

 

 

 

 

 

 

 

Lähteet ja kiitokset:

Shoto-Budo:n ja Suomen Karate-Do Shotokai r.y.:n tekstit ja julkaisut

SKDS:n jäsenseurojen verkkosivut, sisarseurojen vetäjät

Shigeru Egami: The Heart of Karate-Do – ISBN: 4-7700-2477-0

Clive Layton: The Life and Times of Mitsusuke Harada, ISBN: 1-871-45702-5

Suomen Japani-kilta ry / Heikki Mallat, Hki

Kuvien © oikeudet alkuperäisillä omistajilla.



SHOTO BUDO FINLAND HOME PAGE